Trinidadin pääkaupungissa Port of Spainissa asuva 2-vuotias Marley Blake kampanjoi korvikemaitoa vastaan. (Kuvaaja: Anni Valtonen)

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee täysimetystä puolen vuoden ajan. Tätä suositusta noudattaa myös Trinidadin ja Tobagon saarivaltiossa toimiva imetystiedotuskeskus TIBS.

”Olen luontoihminen ja uskon ihmiskehon funktionaalisuuteen. Itse kuulun siihen sukupolveen, jota ei imetetty. Varmaan siksi halusin imettää kaikki kolme lastani, vaikka se olikin vielä 1960- ja 70-lukujen taitteessa harvinaista”, sanoo TIBS:n tiedottaja, imetysneuvoja Marilyn Stollmyer.

Kun Stollmyer oli nuori äiti, hänelle opetettiin, että rinnan jälkeen lapselle annetaan maitoa tai velliä vielä pullosta. Entisestä isäntämaasta Englannista alkoi kuitenkin kiiriä uutta tietoa siitä, mikä olisi lapselle parasta.

”Meitä oli viiden naisen ryhmä ja halusimme ryhtyä imetysneuvojiksi. Aluksi kiersimme talosta taloon ja teimme ohjemonisteita, joita kiikutimme lääkärien vastaanottohuoneisiin.”

Viralliseksi järjestöksi rekisteröitynyt TIBS aloitti toimintansa vuonna 1977.

Nyt kun naiset ovat siirtyneet työelämään, ryhmä ei tee enää kotikäyntejä. Sen sijaan he vetävät imetystukiryhmiä ja vuokraavat rintapumppuja.

Hallitukselta nimellistä tukea saava järjestö painattaa myös imetykseen motivoivia t-paitoja, tarroja ja tiedotusmateriaalia.

”Mitä enemmän äidit saavat tietoa imetyksen terveydellisistä hyödyistä ja sen edullisuudesta, sitä pidempään he imettävät.”

Uskomukset rajoittavat imettämistä

Eniten kätilön koulutuksen saanutta Stollmyeria huolestuttaa se, kuinka vähän Trinidadin ja Tobagon terveydenhuoltoalan ammattilaisilla on edelleen tietoa rintaruokinnasta.

”Kaikki tuntuvat tietävän, että imettäminen on lapsille paras vaihtoehto, mutta jos ongelmia tulee, kukaan ei osaa auttaa. Jos esimerkiksi äiti joutuu lääkehoitoon, lääkärit käskevät häntä automaattisesti lopettamaan imetyksen.”

TIBS:n ja muiden imetyksen puolestapuhujien suurimpia vihollisia ovat monikansalliset korvikevalmistajafirmat, jotka pitävät sairaaloissa seminaarejaan ja markkinointitapahtumiaan.

”Äidit kysyvät minulta jatkuvasti, miksi heidän pitäisi imettää, kun korvikkeet ovat täynnä vitamiineja”, Stollmyer harmittelee.

”Korvikkeilla ja ravinnevelleillä ruokitut lapset ovat usein pulleaksi pumpattuja ’michelin-vauvoja’. Täällä on edelleen vallalla uskomus, että lihava vauva on terve vauva.”

Imettämistä vastaan ovat myös Karibialla vallitsevat kulttuuriset uskomukset.

”Rinta nähdään vieläkin usein pelkästään seksuaalisuuden symbolina. Miehet eivät halua nähdä naisten imettävän julkisilla paikoilla. Koulukirjoissakaan ei ole lainkaan kuvia imettävistä äideistä.”

Julkisissa sairaaloissa isät eivät saa osallistua synnytykseen, yksityisissä kyllä.

”Mitä enemmän isät pääsevät osallistumaan synnytykseen ja synnytysvalmennuksiin, sitä nopeammin asenteet muuttuvat.”

Äitiysloma on Trinidadin ja Tobagon saarivaltiossa 12 viikkoa. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että imettävän äidin on pystyttävä sopimaan työnantajan kanssa imetykseen liittyvistä käytännöistä, kuten siitä, missä pumpata maito rinnasta.

”Monilla työpaikoilla naiset ohjataan vessaan pumppaamaan tai imettämään. Sellaiseen ei pitäisi suostua. Kuka nyt vessassa haluaisi syödä?” Stollmyer tokaisee.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 08/2007